My grande co...cajones!

Muheva tauko blogin kirjottelussa johtuu näennäisesti kiireisestä syksystä ja alkutalvesta.

Yrityksen perustamistoimet ja siihen liittyvä nettikaupan opiskelu ja rakentaminen tuntuu vievän aimo annoksen netflix ajasta.😏 Ja niin, onhan tässä tehty muutakin. Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistaminen paisui suuremmaksi kuin oli tarkoitus mutta toisaalta oli hyvin antoisa..

Ajatuksenani oli jo ennen koulun alkua jossain vaiheessa valmistaa itselleni laatikkorumpu eli cajon.
Tuo alunperin Perussa 1800 luvun alussa orjien kehittelemä soitin on yksinkertainen mutta toimiva rytmiväline. Orjilta kielletyt afrikkalaisrummut korvaantuivat merikuljetuslaatikoista valmistettuun cajoniin.
Nykyisin cajon on suosittu erilaisissa akustisissa esityksissä pienen kokonsa ja näppäryytensä vuoksi.

Alussa oli ajatuksenani väsätä yksi cajon mutta osin ystävän innoittamana päädyin tekemään kolme laatikkorumpua, kaikki eri teemoilla. Artisan-cajon oli alunperinkin mielessä. Osin asetteiden testausta varten valmistetuista osista syntyi Shaman-cajon ja Happie-cajon sai alkunsa ystävän istuttamista ajatuksista katusoittajista, kierrätyksestä, vegaaniudesta ja vapaudesta.



Artisan-cajonin teemana on perinteisempi soitin-look. Valitusta koivulankusta löytyi vahingossa loimua josta tulikin suuri osa rummun näyttävyyttä. Rumpukalvona toimiva 3mm lentokonevaneri sai pitää alkuperäisen värinsä jolla sain aikaan kontrastia. Lisäksi laserkaiverrukseen on huonolla huumorilla piilotettu jotain kaksimielistä keventämään tätä muuten niin

synkkää soitinta...?😄

Shaman - cajonin silmiinpistävin piirre on vahvasti käsitelty vanerirunko. Kulmahiomakoneella ronskisti työstetty ja sen jälkeen hiottu pinta sai syvyyttä öljyvahakäsittelyllä. Käsittely toi kauniisti esiin vanerikerrosten eri sävyt. Shamaaniteema tähdentyy laserkaiverretulla noitarumpukuviolla.

Happie-cajonin inspiraatioina hippikulttuuri, katusoittajat, käsityötaidot ja kierrätys. Runko ja istuin valmistettu kierrätysmateriaaleista. Väritys ja symboliikka hippikulttuuria mukaillen. Avattava takakansi ja upeat, käsityönä punotut juuttihihnat helpottavat katusoittajan arkea.
Tässä työssä pääsin toteuttamaan yhteistyön voimaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Taitoa on myös löytää oman alansa taitajat.
Kiitos Henna ideoista ja hihnoista ja Krisu ammattilaisen verhoilutyöstä.

Back to school..

Kesäloma ohi ja takaisin kouluun.. mutta hyvällä mielellä.
Opiskelijan kesäloma tuntui ainakin itselleni pitkältä vaikka kuukauden siitä vietinkin kesätöissä. Kesäduuni löytyi alaan sopivasti Protos/Demoksesta, Halikosta. Sieltä sain aimo annoksen kokemusta sarjatyönä valmistettavista huonekaluista. Tehdä sain paljon ja monipuolisesti, siitä iso kiitos Protos/Demokselle. Ja tietenkin tutustuin hyviin tyyppeihin ja sain arvokkaita kontakteja. WinWin.

Näin jälkikäteen lomaa arvioiden useasti itselleni jää tunne että loma olisi valunut hukkaan laakereilla lepäillen. Rankat helteet löysyttivät vetovieterin monena päivänä, varsinkin kun kämpässäni ei ollut ilmastointia, mutta tarkemmin ajateltuna tulihan sitä aktiviteettejakin harrastettua.
Moottoripyöräretket Saariston rengastien ympäri ja Norjan pikavisiitti, Kalajoen hiekkasärkät, pari pyöräretkeä lähiympäristöön, muutama mökkiyö parissakin kohteessa ja useampi "kävelyretki" Turun Jokilaivoille.. Vielä kun kesän kelit oli mitä mahtavimmat niin ei voi valittaa.

Loma oli ja meni mutta kesä vielä jatkuu. Omat tavoitteet koulussa liittyvät vahvasti tulevan yrityksen valmisteluun. Verkkokaupan perustamiseen ja tuotannon valmisteluun. Lisäksi ajatuksena on lisätä mallistoon uusia tuoteryhmiä mahdollisuuksien mukaan.. ideoita pulpahtelee ja se on aina mukavaa.

Viiniä, suolaa ja ripaus pippuria

Ystävättärelläni oli ongelma. Keittiön muokkaamisesta oli jäänyt yläkaapiston päätyyn ikävä pala käsittelemätöntä seinää joka tuli nyt peittää hyllyllä. Tuon valmistamisen sai allekirjoittanut tehtäväkseen ns. sivussa, vasurilla pyöräytettävänä lisähommana..
Toiveissa oli alunperin avohylly mutta kun tuo kaistale oli vain 130mm leveä, se rajasi vahvasti hyllyn toiminnallisuutta.
Lisäksi toiveena valkoinen väri joka sopii siis keittiön muuhun värimaailmaan.
Niin ja ei niinkään toiveena vaan vaatimuksena oli myös se että sen on oltava hieno. 😊

Hyllyä miettiessä kyseeseen tuli oikeastaan lokerikko joka on kapea ja syvä, joten idea kaapistoon integroidusta viinihyllystä sai alkunsa. Tokikaan tuo ei ole ideaali paikka viinien säilyttämiseen mutta kyseessä onkin enemmän esteettinen elementti.

Toisen funktiomahdollisuuden tarjosi lokerikon sijainti välittömästi hellan vieressä... tästäpä ajatus mausteiden tuomisesta kädenulottuville.

Tuon tyyppinen hyllykkö kannattaisi tietenkin tehdä valmiista liimapuulevystä mutta otin työn harjoitteena joten valmistin kokonaisuuden koivusta, alusta alkaen itse liimapuulevyni tehden.

Lisäksi lähti kytemään idea maustetelineestä ja kokeilunhalu yhdistettynä pieneen pellepelottomuuteen toi projektiin mielenkiintoa jota huomaan yleensä näissä kaipaavani.
Jotain erikoista on tekeleisiin liitettävä ja kun nyt kouluaikana tuo on mahdollista niin mikönottei.. saattaapa niistä joitain tutkinnonosiakin hätätapauksessa irrota.

Jossain vaiheessa projektia aloin epäröimään kokovalkoista hyllyä ja kysyinkin ystävättäreltäni voiko hyllyyn jättää puisia elementtejä koska mielestäni juuri nuo detaljit luovat osaltaan tuota erikoisuutta jolla erotutaan lastulevyroskasta. Sain luvan ja lisätoiveen tammensävystä... no olin jo ehtinyt palikat tehdä koivusta mutta ainahan niitä pystyy sävyttämään. Tämän lupasin tehdä ja näin jälkikäteen mielestäni tuo tammen harmahtava sävy sopii hyvin yhteen myös valkoisen kanssa.

Jostain syystä käsistäni tahtoo väkisinkin syntyä rustiikkisen tyylin vivahteita, niin tässäkin koivupalojen värjäyksessä mutta ainakin itseni mielestä nuo sopii mainiosti ja omalta osaltaan lisää osien mielenkiintoisuutta. Toivottavasti tilaaja on samaa mieltä.. 😏

Maustelokero lähtikin sitten lapasesta.. Lopputulemana popup-perusmausteet.. suola ja pippuri puutukissa.  Mekanismina magneettinen ponnahdussalpa jonka avulla siis maustepurkit ponnahtavat painamalla viinihöyryisen kokin käytettäväksi. 😁
Itse säiliöt on tuunattu tyhjistä McCormikin maustepurkeista. Korkit peitelty laserilla leikatuilla vaneriosilla.

Kuvia valmistusvaiheista:

Liimapuulevyjen tapitusta

Kasausliimaus, toinen pyoli kyljestä liimattiin vasta maalauksen jälkeen.

PopUp maustemekanismin rakentelua

Siellä he odottavat painallusta.

Laseroinnilla opasteita viinipullolle

Petsivärillä harmaa tammi ja päälle vesiliukuinen lakka

Magneettien vastaosat epoksiliimalla purkin pohjaan.

Epoksilla myös alkuperäiset korkit kiinni uusiin laserleikkattuihin.

Galaxy far, far away..

Aikoinaan, kauan, kauan sitten , jossain kaukaisessa ajassa ostin Torista led valaisimen.

Myyjä oli varmaankin pistänyt kaiken tarmonsa peliin tunkiessaan valaisinta puolet pienempään laatikkoon, propsit siitä, mutta perille ehjänä tuli ainoastaan valaisimen runko. Harmituksen voima oli suuri sisälläni mutta ei niin suuri että olisin jaksanut asialle mitään tehdä. 

Hyvä näin, nyt vuosien jälkeen päästin sisäisen pikkupoikani irti ja tein itselleni plafondin kuvun. Teema saattaa jonkun vääräleuan mielestä olla lainatun jostain suositusta elokuvasarjasta mutta itse en ole moisesta tietoinen. :)  Kuuhan se siinä möllöttää..silloin kun se ei ollu vielä ihan valmis.

Liikkeelle lähdin liimaamalla pyökkilistan paloja pyöreään muotoon vanerialustalle. Apuna käytin myös viimeistelynaulainta. Ladoin palat niin että niiden väliin jäi reilu rako.

Työstössä käytin pyöritettävää jigiä joka oli nopea tehdä ja samaa jigiä (a.k.a. malline) pystyi käyttämään vannesahan raakaleikkauksessa ja yläjyrsimen muoto- ja läpijyrsinnöissä.

Itse silhuettikuva on poltettu lasertekniikalla. Valkoinen akryylilevyn sain ostaa  paikalliselta erikoisliikkeeltä ja se on nimenomaan soveltuva led-valaisimiin valon hajottavuus-ominaisuuksiensa puolesta.

Pintakäsittelynä tuo jo itselleni suosikiksi muodostunut Osmo öljyvaha, sävy Noki. Sävy sopii teeman synkkyyteen (kuu on synkkä)  mutta mielestäni pinta kaipasi päälleen lakan ja se osoittautuikin syventävän mukavasti sävyjä ja tuovan puun kuviot näkyviin.

Valaisimen voima on suuri, tunsin sen silmissäni lamppua tuijotellessani.. Puolisen tuntia jaksoin ja palasin pimeän puolelle. 😎

Rouhea lankkupöytä with the twist

Pöytä valmis ja luovutettu uudelle omistajalle. Yksi etappi siis suoritettu loppuun.
Projekti antoi paljon ja oli ilo kokeilla jotain uutta.
Pöytä itsessään on muotokieleltään yksinkertainen, vankkarakenteinen ja rouhea.
Pöydän rakenteissa pyrin luomaan vaikutteen leijuvasta pöytälevystä viemällä pitkittäissarjat syvälle pois näkyvistä ja jättämällä jalkojen ja pöytälevyn väliin raon.
Luovuus pääsi valloilleen lankkujen tekstuuria luodessa ja viimeinen twisti irti totutusta on lankun väleistä loistava valo.
Valot säädettävissä eri sävyihin ja ajatuksena siis lisäväriä juhlakattauksiin, pirskeisiin tai muutenvain luomaan tunnelmaa. Nyt ei pöydän vaivalla luotua tekstuuria peitetä pellavilla. 😊

Ja sitten...  kohti uusia projekteja!